lauantai 7. toukokuuta 2016

Maailma on mun


Täytyy sanoa, että koko blogi ressukka unohtui, kun elämässä tapahtui niin paljon muutoksia. Välillä on käynyt mielessä, että voisin poistaa koko blogin, mutta sitten toisaalta -  olkoon. Jostain kumman syystä, joku käy lukemassa pienen maailmani pientä pyörimistä. Liikettä, joka pyörikin turvallisesti samaa rataa, huoneesta toiseen - päivästä toiseen -vuodesta toiseen - lapsesta toiseen. 

Niin sitten kävi, että palasin kuitenkin epäilyistäni huolimatta ihmisten ilmoille. Aloitin työt. Olen laajentanut nyt siis alaa henkisesti ja fyysisesti. Elämä on osoittautunut mielenkiintoiseksi uudella tavalla. Päätin myös kokeilla omaa rajaa myös työelämässä - olen päättänyt kokeilla missä menevät oman osaamiseni rajat ja yritän työllistää itse itseni. Jos en onnistu, saan syyttää itseäni, syy ei ole enää muissa. Tämän näyttää aika. 

Haasteet ovat vaihtuneet toisiin. Toisaalta edelleen kotona pyörin ympyrää tavara-aaltojen paiskottavana. Enää ei eivät kuitenkaan vie minua mukanaan, kuin kaarnan palaa virrassa. En anna materialle enää niin suurta valtaa. Taloudenkin olen saanut komennettua oman käskyvallan alle. Mahdoton on mahdollista - työtä kaikki kuitenkin vaatii. 

Tällä hetkellä siis maailma on mun. Taistelut kuitenkin jatkuvat. Tällä hetkellä ne liittyvät luoviin prosesseihin, itseluottamukseen, mukavuusalueilta poistumisiin, rohkeuteen ja tarvittavaan hulluuteen. Yritän päättää: minä osaan, minä pystyn, minä selviän. Sen tiedän, että minä nautin itsenäisyydestäni. Minä olen minä. Minä rakensin kotiäitivuosina itseni uudelleen. Eri paloista kuin ennen. Muista riippumattomaksi. Minä riitän, ehkä jopa itselleni. Raskaat vuodet eivät menneet hukkaan.