perjantai 3. huhtikuuta 2015

Puhuvat kalsarit

Päivälevon jälkeen lueskelin muiden karsijoiden, siivoajien ja minimalistien blogeja. Mielenkiintoisia juttuja. Monessa kirjoitettiin Marie Kondon kirjasta.

En ole lukenut sitä. Päätelmäni voi siis olla virheellinen. Sain kuitenkin käsityksen, että esineet herätetään keskustelemaan ja niiden herättämien tunteiden kautta sitten päätetään lähtevätkö ne vai jäävätkö. Esineet myös hyvästellään. Sukkia ei saa pinota, alimmat voivat huonosti. Esineillä on henki.

Kaukana on se päivä, että alan kalsareiden kanssa keskustelemaan. Sukkien hyvinvointi ei myöskään ihan ole listallani ihan ensimmäisenä. Ihmiset ovat. Esineet ja tavarat lähtevät, mikäli emme tarvitse niitä. Minimalismi voi korvata ihmiselle uskonnon. Samoin sen voi tehdä kaikki muutkin aatteet. Minulla itselläni hengellisen kaipuun täyttää Jumala, jonka takia pääsiäistäkin vietetään. Eivät puhuvat kalsarit.

Elämäni yksinkertaistamisen ja tavaramäärän karsimisen takana ei ole muuta isompaa kuin se, että jaksaisin paremmin pyörittää ison perheelle arkea. En väsyttäisi itseäni turhalla. Olen huomannut, että  tulostakin hiljalleen syntyy. Kotia pystyy jo paremmin siivoamaan. Löydän tarvitsemani tavarat ilman, että joudun tuntitolkulla etsimään. Elämä on helpompaa. 

Makuuhuone on valmis. Päiväpeiton jos saan vielä silitettyä niin voin laittaa pari kuvaa :) Inhoan silittämistä ihan yli kaiken... 


2 kommenttia:

  1. Aamen tälle! Täysin samoilla linjoilla sun kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Kirja oli viihdyttävä, mutta sama oli tunne minulla. Lisäksi kirjassa heitettiin tavaraa surutta pois, kun minun ajatukseni on saada jokaiselle tavaralle arvo ja täysi elinkaari.

    VastaaPoista

Kommentteja ja keskustelua