Jahti

Jatkuva metsästäminen käy työstä. Olin todella monta vuotta koko ajan jotain vailla. Kaipasin isompaa, suurempaa, enemmän ja nopeammin. Janosin arvostusta, omaisuutta ja menestystä. Olin levoton, onneton, väsynyt ja pettynyt. En saanut juurikaan saalista. En rikastunut, vaan velkaannuin. En päässyt työssäni eteenpäin, enkä juurikaan saanut panostuksesta huolimatta palautetta. Tein kaikkeni, mutta harvoin kukaan kiitti.

 En osunut maaliin myöskään elämysjahdissa, koin hienoja hetkiä, mutta aina jälkeenpäin tunsin pettymystä. Huikea ei ollutkaan todella huikeaa, vaan usein keskinkertaista. Elämääni hallitsi usein tyytymättömyys.

Elämässä keskeisiä kääntöpisteitä ovat hetket, kun kaikki romahtaa. Pääsen pian viettämään oman korttitaloni luhistumisen yksi-vuotisjuhlaa. Avainsana on luopuminen. Toinen avain on luovuttaminen. Tähtäimen asettaminen oikeaa suuntaan; pois päin siitä mitä puuttuu, katse sinne mitä jo on. Omien voimavarojen löytämisen kautta voi oivaltaa omat mahdollisuudet, joiden kautta voi saavuttaa asioita, jotka todella ovat merkityksellisiä. Olennaista on löytää myös tasapaino itsensä kanssa, tyytyä siihen kuka peilistä näkyy. Hyväksyä itsensä. Olen ollut kuin koira, joka kerjää keittiössä makupalaa. Odotin saavani hyväksyntää ja kehuja. Suoritin vimmaisesti, mutta aina jäin katsomaan pää vinossa, kun mitään en saanutkaan. 

Onko haaveet ja unelmat kiellettyjä? Eivät tietenkään! Haaveilen lomasta, mutta tyydyn siihen, että se ei tapahdu heti. Haaveilen myös omasta työstä, jossa saisin olla vapaa luomaan ja kehittämään uutta. Mutta kuitenkin, jahti omassa elämässä on ohi. Sain saaliin. Olen saavuttanut elämässäni selkeyden. Tiedän asiat, mitä haluan ja niitä ei ole paljon. Haluan ainoastaan elää tavallista elämää. Haluan, että elämäni ei luisu enää päämäärättömään kaaokseen, jossa hallinnan tunne katoaa työstä, taloudesta, kodista, ihmissuhteista ja tavarasta. Ylimääräinen karsiutuu elämästä, kun antaa itselleen luvan keskittyä vain todella olennaisiin asioihin. Kaikilla elämän osa-alueilla.

Metsästystä en silti lopeta. Oikeissa olosuhteissa se on mitä mukavin harrastus. Metsässä liityn hiljaisuuteen, joka nielaisee minut lempeään kitaansa. Metsä ei odota eikä vaadi minulta mitään. Metsä on ja minä olen. Tärkeintä ei ole saalis vaan pysähtyminen. Ilman pysähtymistä ei voi valita suuntaa.