maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ilkeä äiti vie lapsilta lelutkin

Leluja. Muovista sälää. Kasoittain pölyä kerääviä pehmoelukoita. Äänileluja, joiden soundi viiltää suoraan hermoon. Viime vuoden hittilelu, se joka tuli - ja meni.

Olen laittanut pois leluista yli puolet. Itse en osta leluja enää ollenkaan. Lasten syntymäpäivätkin saavat kylmän hien pintaan. Nykyään toivon sukulaisilta lapsille lahjaksi tarpeellista tavaraa tai yhteistä tekemistä.

Karsinnan alkumetreillä tilanne oli se, että tavaraa oli kuin halpahallin krääsä osastolla. Siivoaminen oli mahdotonta, ahdistus nousi nollasta sataan.

Rakas lukija, yritä ymmärtää. On laji ihmisiä, jotka ovat luonteeltaan siistejä, järjestelmällisiä ja joille kaikki tämä on helppoa. Minä kuulun lajiin: sinnepäin, hälläväliä ja haittaaks se oikeesti? Kaikki karsiminen ja järjestely vaatii minulta astumista alueelle, jossa olen yhtä kotonani, kuin on eskimo viidakossa. Karsin, koska on pakko. Muuten me hukutaan. Samalla yritän itse muuttua. Ehkäpä hieman olen jo muuttunutkin. 

Viime vuoden aikana olen tehnyt lelujen karsinnan "lajittelu periaatteella". Pojilla on seuraavat kategoriat: autot, puujunat, työkalut, legot, palapelit, kirjat ja pelit. Lisäksi on potkuauto ja plaston mopo. Unilelut saivat pitää. Muut lähtivät. Vieläkin taitaa silti olla liikaa.

Lelujen säilytys toimii kategorian mukaan. Siivoamisen osaavat lapsetkin. Aion lähiaikoina laittaa osan leluista säilöön. Jonkun ajan kuluttua ne tuntuvat kuin uusilta.

Vauvalle riittää pieni korillinen omia leluja. Niiden käyttöikä on lyhyt. Vauva kun kasvaa silmissä.

Jos joskus jotain hankin, yritän tehdä hankintoja, jotka kestävät aikaa. Olen huomannut, että useimmat lelut eivät kestä ehjinä lasten leikeissä. Vinkkejä kestävistä leluista otetaan vastaan.. 

Ei kommentteja: