Ystäväperhe lähetti juhannusterveiset Espanjan auringosta, +25 ja mereltä tuulee lempeästi.
Minä yritän tainnuttaa kahta ylikierroksilla olevaa pikkuviikaria homeelta haisevassa pienessä uretaanikopissa ja lasken kahteen tuhanteen. Ulkona on kylmä ja tuhansien hyttysten armeija vaanii verenhimoissaan uhriaan.
Osaomistan muutamaa asiaa, joita en koskaan kuvitellut omistavani. Yksi niistä on asuntovaunu.
Asuntovaunu on ainoa mahdollisuus mökkeillä suvun mökillä. Pakko olla jokin oma kohta, missä voi nukkua ja säilyttää tavaroita. Olen löytänyt vaunusta kaksi hyvää puolta. Kesällä on viileää nukkua ja viikko kopissa asumista saa oman pienen kodin tuntumaan valtavalta loistolukaalilta.
Asuntovaunu on vanha ja osia jää aika paljon käteen. Kaapit eivät pysy kiinni ja ahdasta on. Lämmitys reistailee. Otin mukaan saamiani aikakausilehtiä, kuinkas ollakaan tietysti ET-lehtiä suurin osa. Eipä haittaa, luen ja haaveilen eläkkeestä. Raili, 79 v. on seurani.
Suomalaista sisua vaaditaan, kun uskallat mennä ulos ja pakkopaistat perinteistä makkaraa vesisateessa hyttysiä läiskien ja kylmissään. Pitää oikein keskittyä, että ei huido itseään päähän sillä kädellä, jossa on makkaratikku.
Silti juhannus on oltava mökillä. Vaikka taivaalta sataisi räntää viistossa ja salamoisi, hullu suomalainen saunoo ja hakkaa itseään koivunrisuilla.
Menettääköhän kansalaisuuden, jos haaveilee hetken etelänlomasta? Lämpimästä tuulesta pimeässä illassa ilman ininää.