tiistai 24. maaliskuuta 2015

Mini minimalisti

Lasten suhtautuminen tavaraan vaihtelee meidän perheessä. Neljävuotias ilmoitti mummolle, että hän ei muuten halua itselleen mitään turhaa roinaa. Mistä lie lauseen kuullut. Hän luopuisi heti miltei mistä vaan. Mutkaton mini minimalisti.

Vanhin tyttäristäni on siisti ja hänen vähät tavaransa ovat kauniisti ojennuksessa. Hän siivoaa pyytämättäkin ja esikoisena vahtii pienempien perään. Yritän olla vaatimatta häneltä liikaa.

Toinen tyttäristäni on rakas taiteilijasielu. Boheemi ja räväkkä. Kaikki on aina hukassa ja mistään hän ei haluaisi luopua. Siivouspäivänä hän etsii itselleen piilopaikan, jossa voi lukea. Kiltit tyttäreni, toivon, että osaan kasvattaa heistä vahvoja naisia.

Olen itse samanlainen taiteilija. Yritän muuttua, mutta vaikeaa on. Olen liian rento, katoan haavemaailmaan, vaaleanpunaisten pilvien sekaan. Mietin tänään, että tuleeko päivää, jolloin voi todeta, että  valmista tuli. Koti on valmis. Ei ylimääräistä tavaraa.

Mitä se oikeastaan on mitä vimmaisesti yritän siivota? Onko siisti koti hyvän äidin mittari?  Luulenko, että järjestämällä kotini saan kasattua myös itseni? Oli miten oli projekti jatkuu.

Tulevan pääsiäisen kunniaksi kuvat pääsiäistipuista. Tiput likaantuivat. Yritimme pestä ne. Ehkä on aika lopettaa täydellisyyden tavoittelu ja tyytyä siihen mitä on. Myös siihen, mitä itse on.

1 kommentti:

Kaarina kirjoitti...

Hei! Onneksi valmista ei tarvitse tullakaan. Nauti, että olet matkalla omaan haluamaasi suuntaan.

Nappaisiko sinua ja lapsia roskienkeruuhaaste? Sellainen odottaa teitä blogissani.

Heh heh, tipuilla on ollut kunnon bileet. ;) Juu, ne selvästi protestoi täydellisyydentavoittelua vastaan ja haluavat olla persoonallisia itsiänsä. ;)