maanantai 13. huhtikuuta 2015

Jaksaa ja jaksaa

Käytin auton katsastuksessa. Ei mennyt läpi.

Onneksi äitejä ei tarvitse käyttää katsastuksessa. Se olisi noloa.  Moottori yskii, satunnaisesti päästöarvot ovat koholla, puskurit roikkuvat ja perä on huolestuttavan löysä. Väljää löytyy sieltä ja täältä.

En ole vieläkään täysin toipunut ala-asteen telinevoimistelusalin traumoista. Pahinta olivat kuitenkin yläasteen aerobic-tunnit ysäribiisien tahtiin, kun tottumattomana en saanut millään käsiä ja jalkoja liikkumaan eri tahtiin. Se oli hirvittävää. Olisin halunnut maastoutua homeelta haisevan maapohjahallin välinevarastoon.

Liikunta kuitenkin tekisi todella hyvää. Käytettäviä tekosyitä on todella paljon, vauva, muut neljä lasta, kotityöt ja milloin mikäkin. Todenmukainen syy on laiskuus. En tahdo millään saada itseäni liikkeelle.

Kaikki asiat eivät ole kaikkia varten. En näe edelleenkään itseäni varaamassa paikkaa - eturivistä keskeltä - tiukoissa trikoissa pumppitunnilla. Siinäpä vasta olisikin näky, väärässä tahdissa sätkivä makkara, liian tiukassa kuoressa.

Olen kuitenkin kokeillut lajeja, joista ehkä melkein pidän. Kahvakuula - ihan ok, jos selviää sen tunteen kanssa, että ei ole ihan varma selviääkö enää koskaan kotiin. Suunnistus - täysin samat perustelut.

Hyötyliikunnan voittanutta ei kuitenkaan ole. Parasta ovat puutyöt, klapien teko. Puu tuoksuu hyvältä, eikä ole syytä pukeutua timmeihin trikoisiin. Paras kaikista on mustikkametsä. Se on paras aika vuodesta. Yksi parhaista tunteista maailmassa on, kun hikisen metsäreissun jälkeen pääsee uimaan viileään järviveteen.

Auto tarvitsee uudet iskarit. Se varmaan hoituu, Mitenköhän saisi potkaistua itseään leviävään hanuriin? Tuntuu, että muilla osa-alueilla asiat hilautuu hitaasti eteenpäin. Talous kohenee, koti kohenee, mutta peilistä en näe sitä mitä haluaisin. Naista, joka olisi täynnä virtaa ja elämänsä kunnossa. Jonka elämä olisi yhtä mustikkametsää.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tästä autosamaistumisesta mieleen, kun viime viikolla itse voimakkaasti samaistuin ystäväni facebookissa mainostamaan myytävää taloon, joka joskus ammoisina aikoina on varmasti ollut ihan viehättävä. Tämän hetken tilanne kuitenkin oli "remontoijan unelma", kunto: huono, lisää tietoa kunnosta: huono. Oli sellainen päivä ja ilta ollut, että tuntui todella, että siinä kerrottiin suoraan erään nelikymppisen äiti- ja rouvashenkilön elämästä ;)

E

Sala Manteri kirjoitti...

Minut on aikoinaan raskaana ollessani myös tunnettu nimellä "sinivalaan keinoemo" . Nyt palaa mun salaiset yönakit :) Mentävä...

Sala Manteri kirjoitti...

Niin sitä vaan piti jatkaa, että raskausaikoina en ole yleensä jaksanut liikkua sitäkään vähää. Nyt kun en ole raskaana, ei ole "valas-tekosyytä" käytössä. Liikunnan puuttuminen vaikuttaa mielialaan. Mitenköhän tämän kirkkaan ajattelun saisi vietyä tekemisen tasolle...

Hauska tuo talojuttu. Nauroin.

Anonyymi kirjoitti...

Haha,,luin samaisen talo ilmoituksen ja ajattelin,että ihana :) Tosiaan,ihan kuin itsekkin,oikeasti tosi sympaattinen ja kivan näköinen ja toimivakin (ollut nimittäin joskus aikoinaan :) ) Ehkä suurella sydämellä restauroiden saisi molempia hieman petrattua entiseen "loistoonsa". Ja yhdyn täysin liikunnan tarpeellisuuden tunnistamiseen ja sen aivan liian vähäiseen toteutumiseen. Kävely (mieluiten metsässä,pyöräily,kesällä järveen pulahteleminen,haravointi ja halkojen hakkuu,ne on niitä,jotka välillä toteutuukin,elättelen toivetta,että nyt kevään ja kesän tullen enempi.Taas kerran ihana lukea tekstejä,jotka suoraan,kun omista mielensopukoista kaiveltuja!

Johanna kirjoitti...

No hei, jos muilla elämän osa-alueilla on jo tapahtunut kohenemista, niin tämänkin aika koittaa vielä. Ehkei kaikkia ole tarkoitettu himourheilijoiksi, mutta tsemppiä sopivan lajin etsintään. Itse vetäisen esim. kyykkysarjan aina silloin tällöin vaikka siivouksen lomassa tai lankutan, koska en viitsi tehdä kerralla jotain tiettyä aikaa jumppaa. Ikään kuin huijaan itseäni, että vain vähän tässä ohimennen teen. Silloin tuntuu, ettei siihen mene niin kauheasti aikaakaan, kuin jos rupeaisi ihan varsinaisesti jumppaamaan =)