lauantai 21. maaliskuuta 2015

Mitään minulta ei puutu

Ihmisten elämä on usein hankalaa. On ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, päihteiden käyttöä, huolta lapsista, syömishäiriöitä ja sairauksia. Syöpää, aivokasvaimia. Kaikkea tätä olen seurannut läheltä.

Olen asunut kolme kuukautta Virossa, jossa olin työssä katulasten parissa. Osa heistä oli asunut vanhempien hylkäämänä hylätyssä talossa ilman sähköä ja täynnä loisia. Pienet lapset olivat haistelleet liimaa. Seitsemänvuotias tupakoi.

Olen tavannut vanhan miehen, joka oli vuosia Siperissa vankileirillä. Hänellä ei ollut yhtään sormea. Kaikki olivat paleltuneet pois.

Raha ei ole meille kovin tärkeää. Tärkeää on ollut lasten hyvinvointi, turvallisuus,  parisuhde ja hyvä ruoka. Tasainen elämä. Rahasta lakkasin murehtimasta, kun mieheni selitti, kuinka paljon enemmän meillä on omaisuutta, kuin lainaa. Onhan tässä kuitenkin lainaa koko ajan maksettu. Jokainen lasku on maksettu ja rahat riittävät hyvin ruokaan.

Rahalla ei voi korjata kaikkea. Rahaa ei saa kuollessaan kukaan mukaan. Se on vain väline. Ei muuta.
En silti sano, etteikö rahattomuus olisi raskasta. Se on. Olen asunut vuosia sitten Kalliossa, josta ikkunasta näin leipäjonon. Ei varmasti kukaan haluaisi seisoa siinä.

Tuttuni on lakimies ja eniten häntä työllistävät perintöriidat. En usko, että monikaan isä tai äiti kuollessaan toivoo sisarusten välien katkeavan. Rahan takia.

Olen ollut äiti tänään tasan kymmenen vuotta. Olemme onnekkaita. Meillä on kaikki hyvin. Toivon, että lapsemme saavat meiltä perinnöksi taidon nähdä maailmaa muidenkin silmin.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä,tärkeää on rakkaus! <3