Heti sisäänkäynnillä kuulen jo sen kutsun. Se huutaa hiljaa nimeäni. Metsästäjä-keräilijä minussa herää ja aistini terästäytyvät. Järki sanoo, että kulje ohi, mutta ei - minä en pysty. Se vetää minua puoleensa kuin magneetti.
Tuo ihana poistokori täynnä punalappuisia aarteita. Huikeita säästöjä. Mitään en tarvitse, mutta kun on niin ihanan halpaa. Poimin laputettuja tuotteita, kuin pulleita mustikoita mättäältä. 70% ale! Melkein ilmaisia. Pakko saada!
Mistä tämä hulluus kumpuaa? Miksi päädyn aina samaan tilanteeseen? Prisman kassa piippaa ilmeettömänä huikeita löytöjäni, eikä iloitse kanssani. Hän ei ymmärrä. Olen ollut aarrejahdissa. Minun sateenkaareni pää laskeutuu suoraan löytö-osastolle.
Kyllä kun saisi jotenkin pidettyä itsensä kurissa, että en kantaisi enää kotiin halpaa roskaa. 007 ja lupa shoppailla, mutta vain tarvelistalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti